En ymmärrä miten kukaan tässä maailmassa enää onnistuu perustamaan perheen ja kodin. Minulla on ainakin kaikki kosijateflonilta vaadittavat ominaisuudet:

vaatimaton ulkonäkö,

tyylitön pukeutuminen,

ikääntyminen,

älykkyys,

rehellisyys,

uskollisuus,

järkevyys,

terveys,

aktiivisuus,

köyhyys,

seurankipeys,

huono tuuri,

keskinkertaisuus

 

 

Saa tässä sitten ihmetellä vuodesta toiseen samaa ilmiötä. Miehiä, joilla riittää aikaa hassuttaa vanhaa piikaa. Paras kommentti tähän mennessä on ollut: "etkö pidä lapsista". Mitä tuohon nyt sanoisi? Pidän. Josta yleensä seuraa: "no miksi sinulla ei ole niitä eikä miestä". Johon vastaan: "en tiedä". Johon vastaus on: "et siis pidä miehistä". Johon vastaan, "pidän". Josta alkaa sitten se sama iänikuinen ralli että suomalainen mies ei siis kelpaa kun oot ollut ulkomaillakin hakemassa.

Eiköhän se ole niin, että minulle kyllä kelpaisi, mutta kun se miehen nautinto on niin kehittyvä asia ja en satu olemaan niitä klassikoita.

Voisiko edes joskus löytyä rauhallisia hetkiä ihmisten parista ilman gynegologista vanhan piian perusolemuksen arviointia. Elettävä se on yksinäiselläkin ihmisellä, vaikkei sitä ehkä heti päälle päin muista.

Kiitos ja hyvää kevättä vaan kaikille kosijateflonin huolitsijaseuroille.

PS: Osaan jo ihan itse iltarukouksessa pyytää trendikkäästi luovutusapua