Viime yön nukuin muuten hyvin, eli ei tässä ole mitään univaikeuksia tulossa.

Se oli sitten levollinen ilta eilen ja katselin lähinnä isän kuvaa kirjahyllyn päällä, lepäilin ja kuuntelin musiikkia.

Onneksi minulla oli kunnon isä. Huumorintajuinen, järkevä, ahkera,  rakastava, huippuluotettava ja idearikas isä. Hän ei koskaan suhtautunut mihinkään asiaan fanaattisesti. Minun ja isän välillä käydyt luottamukselliset keskustelut olivat kaikki täyttä asiaa. Kun meni työelämään pysyvästi mukaan parikymppisenä, isä sanoi, että "Terhi, muistathan aina, että ihmisellä pitää olla myös lomaa". Niinhän se on. Ihminen ei ole kone.

Pikkutyttönä kaikkein mukavimpia hetkiä olivat ne tilanteet kun isän varpailla sai ottaa tanssiaskeleita. Toinen hauska juttu oli kutittaa isää kun hän tuli töistä. Isä antoi tähän luvan kun oli ensin hieman levännyt ja jaksoi taas nauraa. Jos sain isän nauramaan, koko päivä oli pelastettu, sitä oli hauska katsoa ja kuunnella. Sen jälkeen, ennen nukkumaanmenoa isä monesti kertoi tarinoita  joissa oli moraalinen opetus.

Isän merkitys elämässäni säilyy edelleen, sillä olen saanut häneltä niin paljon henkistä pääomaa, että sen avulla jaksaa aina kun tulee vaikeuksia eteen. Kunnioitan isääni ja kiitän häntä vieläkin monesta asiasta, melkein kaikesta.